No niin, kotona muistelen matkan kahta viimmeistä päivää.

Kävin tosiaan iltakadulla ja peräti öistä Saigonjokea katsomassa, upeahan se oli, mutta se liikenne, joen viereinen katu valaisematon ja virtanaan rekkoja ja motskia ja siitä pitää sokkeloida yli, paluumatkalla oli niin pelottavannäköistä että otin motskakyydin kadun yli ja tulin toista katua keskustaan, näin sen kun ei ole katuvaloja ja himmeähkösti valaistut kojut vähän niinkuin sivukujalla, tulee semmonen vähän turvaton olo käveleskellä.

Sattui mukava tapaus kun kävin siinä kotikadun silkkikaupassa, siellä oli semmonen vanhempi mies joka osteli tyttärilleen jotakin asusteita, hän puhui englantia samalla tavalla kun Hercule Poirot, mukava juttu oli se kun hän sanoi:"By the way, lady, I like your hair, regards to your hairdresser."

Lähipuisto on aivan upea, sinne tulee koko ajan uusia kukkajuttuja.

Eipä täällä kotona ole fiiliksiä muistella tänne juttuja, joten olkoon.

Kotimatka meni hyvin, Bangkokissa oli tosi iso lentoasema, valmistunut lokakuussa.

Tosiaan täällä pohjoisemmassa Suomessa on niin kauniin lumista ettei oikein voi kuvitella että vuorokausi sitten vesi valui selästä ku vähänkin reippaammin käveli ulkona. Rusketusta ei juurikaan ole, mulla oli koko ajan 20stä aurinkoainetta, ja suorastaan välttelin suoraa auringonpaistetta, eipä sit palanutkaan.

Kokemus on ollut aivan mahtava ja jos jollakulla on joku unelma mikä tuntuu ettei se koskaan tapahdu, mutta tapahtuminen on järjestelykysymys, ANTAA PALAA, KERRANHAN TÄÄLLÄ VAIN TÄSSÄ TIETOISUUDESSA OLLAAN!

Goodbye, Saigon!