Imukärhävilliviini onkin elossa, ajatella sellasten pakkasten jälkeen, kyllä luonto on ihmeellinen!

Perjantaina sitten yhen maissa läksin ajelemaan kohti Kuhmoa. Ajelin rauhallisesti ja monien ohjeiden jälkeen löysin parkkipaikalle, matka oli vaan aina kamalan pitkä risteyksestä toiseen.

Läksin oletettua polkua laavulle mutta usko loppui ja soittelin porukoille ja käännyin takaisin, mutta sitten kuitenkin olinkin oikealla polulla. Perillä oli aivan ihana paikka, iso laavu, hyvä notskipaikka ja jopa huussi. Matkalla pääsi kulkemaan pitkospuita pitkin ja oli semmonen karhunraapimannäköinen puu, vaan eihän se tietysti ollut. Ilta jäähtyi uhkaavaa vauhtia. sisiko meni jo ajoissa pussiin. Me poikien kanssa oltiin notskilla ja pojat leikki ritsalla ja minä yritin saada kameralle kiven putoamisen järveen, ja kun osui aika oikeaan niin tärähti pahasti. Kun sitten oisi pitänyt nukkua niin ei siitä mitään tullu kun oli niin hiemu kylymä, vaikka oisi pitäny pussin olla lämmin niin paleli vaan, no, itikat häipy kun alkoi tosissaan viilenemään.  Puol kolmen aikaan melkein nukkumattomana laittelin notskin tulille ja siskokin heräs kaveriks. Kun sitten pojat heräs ja luovuttivat pussinsa meidän lämmikkeeks, sitten uni maistoi niin sikeästi että en kuullu kun olivat pistoolilla ampuneet, parin tunnin unet tuli otettua. Syötyä tuli ihan hirveästi ja koira oli onnellinen kun sai juosta vapaana mielinmäärin. Mutta ei jääny huono olo tästä pitää päästä uudelleen! Ihan kivoja kuvia sai reissusta. Mustikan kukkia tosi paljon.

Kävin ostamassa pojille tuliaiset Sotkamosta ja paluumatkalla nukutti niin että meinasin ihan pakolla nukahtaa ajaessa vaan ei sitten kun pysäytti auton. Sinnittelin sitten kotiin ja menin nukkumaan puol kuus ja aattelin sitten illemmalla siivoilla ja laittaa pyykit kuivumaan. Heräsin kuitenkin vasta seuraavana aamuna puolseittemältä. En oo ihan vasta näin kauan nukkunu, olikin sitten tosi pirteä olo!

Tänään kävin poikia katsomassa. Oltiin ulkona ja onhan siellä niin mukavaa että! Isompi alkaa jo puhua niin järkeviä että aivan ihmettelen vaikka ihan tavallinen juttu lapsille, se vaan on mummolle ihme juttua kaikki lapsenlasten asiat.