Nyt aamulla sataa ropisee aivan ihanasti!

Eilen ei auto eikä mummo liikkunut mihinkään omasta pihasta. Enkä kyllä voi töillänikään kehua, vähä multaa siirsin ja paskaa ja osan pitkäksi päässeestä nurtsista leikkasin. Ja kitkeskelin niitä kukkia joista ne siemenet ponnahtaa. Niitä on ihan mahottomasti minun pihassa, samoin kuin tuota viholaista myöskin on. Ois kyllä pitäny siirtää noita vuorenkilpiä kun nyt sataa niin oisivat saannet hyvän lähön.

Oli muuten paarmoja ihan pilvenä ympärillä illalla nurtsia leikatessa, liekö vanhentuneen aurinkovoiteen ja itikkavoiteen yhistelmä saanu aikaan sen että ei ainoatakaan puraisua tullut, vaikka pärräsivät pään ympärillä niin että näköä haittas... ainaskin melkein .

Tänään pitäs kyllä tehä jotain semmosta että vois huomenna oikein kehua. Oispa se kiva kun ois kuva vaikka aiotulle paikalle siirretyitä vuorenkilvistä, vaikka ne kyllä väkisin alussa nuupottaa. Ois pitäny totella yhtä neuvoa ja painella lapiolla niiden ympärille viillot, se kuulemma auttaa, jotenki juuret sopeutuu paremmin kun ne on "totutettu" siirtoon, looginen juttu.

Nyt villasukat jalkaan ja viltin alle sateenropinassa lukemaan hyvää kirjaa.