Nyt sitten on eka yö ilman lapsen perhettä takana, eihän se pitkänpitkä ollu 2-½7, mutta hyvää unta. Tuntuu tosi haljulta kun ei ole tuhisijoita tuolla makkarissa, ei saa ajatella että milläkähän tuulella sieltä tänä aamuna noustaan. Kyllähän se tietenkin on hirmu totuttelu tähän yksinoloon, mutta oma valintahan tämä on että yksin asun... so - pulinat pois.

Nyt pitää alkaa hommiin ettei vaivu synkkyyteen, ekaks haen imurin yläkerrasta ja vetelen enimmät Hessun karvat veke ja siirrän keittiön ison pöydän huoneeseen ja silityslaudan ja peilin ja teen siitä kodinhoto- ja pukeutumishuoneen. Tämän nahkasohvan siirrän pikkupöydän paikalle ja keittiöön laitan pikkupöydän niin tulee keittiöön tilaa. Tietsikan laitan tuohon mummon pöydälle, nyt siinä on ollu nuorten tietokone- en vaan tiiä mihin ton pöydän sit laittas. Toisen löhötuolin vien, pitäs keksiä joku kiva nimi, täällä sanotaan huonetta kamariks, jospa sanosinki sitä kamariks, joo, niin sanonki, ku ei sitä voi sanoa kodinhoitohuoneekskaan.

Illapa se sitten on selvää istuinko tässä sohvassa ja synkkäilin vai sainko jotain aikaan- meinaan käydä kylällä ja sitten käyn kattomassa nuorten kotia jossain vaiheessa, pitää yrittää olla ettei oo ristiks asti siellä.

On muuten yllättävän pakkanen - 13.5, pitää viedä matot ja peitto ja tyynyt ulos. Ja petari.