Onpas vierähtäny aikaa kun olen tänne eksynyt ja paljon on tapahtunut mukavaa, tosi mukavaa ja vähemmän mukavaa. Enää ei tarvitse/saa valittaa naapurin koiran tekemisiä, sekä isäntä että koira ovat olleet tuonilmaisissa jo monta kuukautta ja nyt jännällä oottelen minkälaisia naapureita tuohon tulee. 

Kevät on jo pitkällä, nytkin arska rekottaa ihan täysillä ja ekat vihreät kasvinalut ovat jo pitkällä.

Piha on aina vaan semmosessa mallissa että sille on tehtävä jotain! Mutta tänä kesänä on muuta mielessä. Pitää vaan yrittää pitää se jonninlaisessa kunnossa ilman kustannuksia. Nyt on kova säästökuuri menossa jos pääsis tekemään yhen jutun, jota ei voi vielä ees kirjoittaa minnekkään kun, kun...

Joka tapauksessa säästölinjalla olen. Esimerkiksi palasen päälle laitan vain yhtä hörsykettä tuoreiden lisäksi, eilenkin kauppalasku oli vain 15 € ja siinä oli jo kaksi leipäpakettia ja jos pääsis tuosta tupakasta eroon niin olis ollu vain kympin. mutta olen vähentänyt paljon sitäkin pahetta. Työpaikalle ostin kaurapuuropusseja, kun toiset lähtee paikalliseen syömään, säästän 8€, kun syön sen kaurapuuron enkä ajattele mitä toiset herkuttelee pihan toisella puolella. Ja... renkaat pitäis vaihtaa ite, eilen jo sonnustauvvuin, mutta se vehe jolla ruuvit avataan onkin toimistolla. En mitenkään muista eikä sitä voi järkeilläkkään, miksi sen sinne vein, mutta siellä se on ja renkaat vieläki vaihtamata.

Feississä on ollut se tosi kivaa kun sinne on paukahellu serkkuja kaveriks ja mikä parasta sisaretki sinne lopultaki tuli. Fb on yksin asuvalle ihan tzik juttu, vaikka pakko rajoittaa mitä sinne kirjottelee kun olen tullu ulkokultaseks ja pelekään mitä ne toiset ajattelee. Vai oisko se yhteiskuntakeleposemmaks tulemista, mee ja tiijjä!

Olisi tarkoitus lähteä kuntosalille kun on noita kuntoseteleitä, yllättävän vaikea saaha itestään irti se meno salille. Jos sais noita läskejä vähän kazaan.

Pääsiäisenä en nähny kokkoja kun olin Pkarjalassa. Oli siellä sen eestä kivaa, moottorikelekan jälellä saatiin käydä lenkillä ja Tilda sai juosta vapaana koko ajan, siinä omakin sielu lepää kun koiralla on mukavaa.

Ja sekin on mukavaa kun oli seuraa!

Mennyt talvi on kyllä ollut vaikea, muutoksia on tapahtunut ja kaikkia asioita ei ole helppo ottaa vastaan! Nyt on kiva painaa töitä kun edes joskus saa onnistumisen tunteita.

Nyt keitän hyvät kaffet ja alan suunnitella lenkille lähtöä. Jännä missä vaiheessa Tilda alkaa hörhötä.

Ottaiskohan kameran mukaan ja lähtis joelle päin tai metsään, vai pökitteliskö vakioreitin. Taian pökitellä vakioreitin, se on kropalle paras, ja ekaa kertaa lenkkareilla reitille, saas nähä saako taas rakot kantapäihin, let's hope that not!